Katkopäiväkirja

Tässä tulee koko katkopäiväkirja putkeen. Kaikki nimet sun muut on muutettu.
Kylläpä saakin kaamean kuvan tuosta ajasta, vaikka kuitenkin joka päivä naurettiin vedet silmissä, tanssittiin ja laulettiin ja meillä oli oikein ihanaa siellä. Omat tunteet ja olot oli vaan niin sekavia, että se purkautui raivona ja väkivaltajuttuina päiväkirjaan. No, enempiä selittelemättä, here we go:


2.2.09 MA

Miten huvittavaa, olen ainoa asiakas osastolla, tai tässä solussa. Tulin hyvissä ajoin, eilen meni vielä milli subua ja aamulla kahvia ja lähdön tekemistä. Yöllä heräilin, taisin jännittää.
Tulin toisen solun läpi, siellä oli kundeja, tänne on tulossa vissiin vielä joku nainen tänään. Tai sitten ei. Mistäs noista tietää.

Äsken söin "pyttypannua" virolaisen laitoshuoltajan tuomana(tai lähinnä siirtelin jotain laardinpaloja lautasella)ja odottelen lääkärin tapaamista huoneessani. Olo on ihan ok, vähän ankea mutta ei vielä ihan klesa. Ulkona näyttää kauniilta, aurinko paistaa ja vähän pakkasta. Tulen kyllä tylsistymään kuoliaaksi täällä, mutta naurattaa, että olen yksin täällä. Ehkä nukun hetken.

3.2.09 TI

Ensimmäinen yö nukuttu. Nukuin eilen päivälläkin. Minun jälkeeni tänne tuli vielä Tiina ja Kirsi. Tiina on ollut viikon Töölön katkolla ja Kirsi tuli suoraan kotoa. Vaikuttavat siedettäviltä mimmeiltä.
Lääkkeet vetää aika veteläksi, en jaksanut katsoa Medusan iskua kuin 10 minuuttia, kunnes aloin pilkkiä. Päivällä katsoin Isän nimeen videolta.
Ruoka on hirveetä paskaa, olen pyytänyt sianlihattoman, enkä jaksanut alkaa selvittää mitään sisäelin- ja verijuttuja, siastahan ne kaikki on tehty.

Toisella puolella on paljon kundeja ja yksi muija. Meille tulee tänään kai 1 nainen ja yksi mies. Samapa tuo. Kävin saunassa eilen ihan nopeasti. Odotan kauppareissua nyt aamupäivällä.
Sain pari korttia kirjoitettua, mutta olen aika levoton enkä jaksa keskittyä lukemiseen kunnolla. Kauko Röyhkän Job ja Juha Itkosen Kohti ovat yrityksessä. Ei taida tulla mitään.

iltapäivällä

Lääkkeet väsyttää ihan sikana ja nyt on alkanut jalkojen sätkiminen. Odotan saunaa ja akupunktiota, vaikka ei yhtään huvitakaan mennä. Tänään oli kauppareissu ja soluun tuli uusi nainen. Neljä naista siis tässä kimpassa.
Kaikki tuntuu kaukaiselta ja vieraalta, täällä tulee vain nuohottua ympäriinsä eikä mikään kiinnosta pätkääkään. En saa omia kosmetiikkojani saunaan tai huoneeseen. Olen aloittanut kaksi kirjaa, vitut niistä. Telkkariakaan ei jaksa, paitsi äsken katsottiin Rocknrolla. Onneksi tänään on tukihenkilöpuhelut.

4.2.09 KE

Huomaa kyllä, että on neljä naista solussa, eilen alkoi Tiinan ja Kirsin välit kiristyä ja Kirsi on murjottanut ja vittuillut siitä asti. Tulisipa jotain miehiä tänne. Olin eilen akupunktiossa toisen solun puolella kahden miehen kanssa. Kauhea jännite, eikä kukaan puhunut mitään.

Kauppareissu ja postireissu sivarin ja yhden toisen solun jätkän kanssa. Kauhea säätö ja tietty toin Tiinalle röökit päin vittua.
Iltaisin ahdistaa ja odotan vain nukkumaanmenoa, onneksi äsken lääkäri lisäsi 10mg Diapamia iltalääkkeisiin. Nyt menee Naxopren, Atarax, Seroquel ja Britlot silloin, kun verenpaineet ei ole liian alhaalla. Eilen romahti paineet ja hyydyin sänkyyn. Sitten niitä mittailtiin ja illalla sain jopa Britlon, kun olin vähän liikkeessä ja kuumassa suihkussa.

Täällä piti olla paloharjoitukset 20 minuuttia sitten, mutta mitään ei tapahdu.
Pienestä on riemu revittävä. En olisi koskaan uskonut voivani kälättää niin antaumuksella meikeistä kun nyt Tiinan ja huonekaverini Suskin kanssa. Suski on oikein kiltti ja mukava nainen ja lainaillaan meikkejä sun muita.
Tiina on hyperaktiivinen(saletisti poreessa) ja Kirsi vaan möllöttää ja välillä kommentoi jotain älytöntä pätemistä. Eihän sen juttuja voi kukaan uskoa. Kauhea ikävä Lasta ja muitakin ihmisiä.

Tänään ulkoilu, yhteisökahvit, akupunktio ja sauna. Taidan kirjoittaa pari korttia.

iltap.

Marianne tuli päivällä, eli viides nainen ja sivari puhui jotain, että jonkun kundinkin pitäisi tulla. Saatanan kauan noilla kestää kamojen ratsaamisessa, minäkin sain omani vasta eilen iltapäivällä.
Kävely ja lääkkeet. Nukuin tosi hyvin ruokaan asti.

5.2.09 TO

Vittuko on veltto olo. Seroquel vetää ihan löysäksi, naamasta jo näkee, että olen lääkkeissä. Eilen illalla alkoi kauheat reflat,Mariannekin huomautti, että näytän todella kipeältä.
Ummetus vaivaa eikä nesteet ole lähteneet liikkeelle. Tiina naureskelee mun mahalle, kun se on ihan kuin olisin paksuna. Ei loukkaa eikä haittaa, mikä on vähän erikoista. Yleensähän olen yliherkkä.
Kaikkien muiden kanssa menee tosi hyvin, paitsi Kirsin. Se on jo vittuillut pahasti kaikille muille, paitsi minulle. Mulkoilee vain ja pälyilee. Virolaiselle laitoshuoltajalle tuli tosi paha mieli, kun se yritti herättää Kirsiä. Virolaiset on tosi mukavia, tämä vanhempi, sekä kukkuu-Anni.
Saunoin eilen Tiinan ja Suskin kanssa ja katsottiin leffaa kunnes kaikki alkoivat pyörtyillä. Ei paljon valvota ainakaan vielä. Tiina on ihan saatanan kierroksilla, mutta ihan hauska. Marianne on kuin joku keijukainen.

Sain eilen puhua Lapsen ja ja A:n kanssa. Pitää pyytää A:ta tuomaan karkkia, huomenna pääsee kauppaan ja toivottavasti automaatille.

Näen tosi villejä unia. Viime yönä V seurasi minua ja halusi B:n itselleen. Sillä oli purjevene ja se kutsui B:n purjehtimaan. Kosmetiikkaosastolla se osti kaiken saman kuin minäkin ja löin sitä kasvoihin. Laitoin itselleni monivärisen Sofi oksas-roskapönttökampauksen ja purin sen heti pois, että V:lle jäisi se nöyryytystukka kostoksi matkimisesta. Unesta jäi kamala morkkis.

iltap.

Kuudes nainen tuli osastolle. Aamulla kauhea sota Kirsin kanssa, mutta nyt on rauhoittunut.
Oltiin ulkona ja tapasin sossun ennen päivälääkkeitä. Täytyy hakea toimeentulotukea asiakasmaksun omavastuuosuudelle ja hakea huomenna tiliotteet sivarin kanssa pankista.

Nukuin päivällä ja näin painajaista tästä solusta. Sitten näin unta että hukuin. Olin huudellut unissani, Suski oli ihan paineessa.

Olen niin tylsistynyt, että voisin kirkua. Lukeminen ei onnistu, en jaksa keskittyä. Kaukosäädin on paskana, eikä saada tekstejä leffoihin. Eihän nämä apinat ymmärrä ilman tekstejä. Nyt ärsyttää kaikki ja vituttaa, kun en saa Britloja, pulssi on liian hidas ja vitun verenpaine romahtelee. Normaali lepopulssini on 43-45 ja sekös näitä ihmetyttää. Verenpaineiden takia pyörtyilen sänkyyn ja kärsin unihalvauksista.
Illalla on pakko saada Britlot vaikka jumppaamalla, on niin paska olo ja henkisesti tuntuu kuin olisin tyhjän päällä. Ja olenkin. Yksin ja irrallaan ja kauhean turvaton. Mistä saisin turvallisuudentunnetta ilman kamaa? Ja mistä tämä on lähtenyt? Ehkä olisi pitänyt jatkaa terapiaa, palaan aina näihin samoihin asioihin ja ongelmiin ja tulen varmasti palaamaan vielä vuosia. Olen jämähtänyt jonnekin murrosikäisen tasolle joissain asioissa. Nytkin vainoharhaisena mietin, miten tyytyväisiä kaikki ovat, kun olen poissa jaloista ja kuinka paljon hauskempaa on, kun en ole ulkona muistuttamassa kaikkia tästä onnettomasta ihmiselämän irvikuvasta.

Tytöt sanoivat, etten näytä enkä vaikuta yhtään nistiltä, paitsi kun avaan suuni. Hitto! Pitää varoa sanojaan ja puhetapaansa, oksettavaa. Menen vittu venyttelemään.

6.2.09 PE

Saatana mikä olo! Silmät ihan hirveän näköiset ja karmeita fjongia selkärangan pohjassa ja raajoissa. Silti olen nukkunut kohtuullisen hyvin.

Eilen tuli Minna, joka on minua vuoden nuorempi piripää ja raskaana. En kestänyt akupunktiossa kuin kymmenen minuuttia, sätkin kuin hullu.

Tänään aika hyperaktiivinen olo, kikattelin aamulla kaikelle ja höpisin joutavaa paskaa. Onneksi aamupäivä meni nopeasti. Pelattiin yazya(josta ei tule saatana yhtään mitään, kun kaikki laskee väärin ja merkkailee numeroita minne sattuu ja sitten saa hysteerisiä naurukohtauksia omasta vammaisuudestaan), käytiin toisen solun kanssa ulkona ja sitten hain sivarin kanssa tiliotteet pankista sossua varten.

Sitten oli yksilökeskustelu ja ja lääkärin tapaaminen. Sain lisää Britloa ja kaikkea mahdollista levottomiin jalkoihin ja raajakipuihin. Sivari toi kolme kirjettä!
Oli pakko vähän tirauttaa, valtava tunnekuohu löi ylitse, tunsin itseni ulkopuoliseksi ja hyvätyksi ja martsailin hetken yksin röökikopissa.

Kaksi uutta naista, Hanna ja Annika tuli soluun. Annika suoraan Hämeestä ja tosi helvetin kipeänä vailla mitään lääkitystä, eipä käy kateeksi.

K. lähetti kaksi kuvaa, joista toinen on ihana kuva Lukesta. Sainpahan vähän koristella sängynpäätyä. Kuva tuli kirjeessä, jonka K oli tuonut iltapäivällä erikseen. Neljä kirjettä tänään, siis.
Ostin 20€:lla karkkia kaupasta ja olen kohta ahtanut kaikki naamaani. Sokerihumala auttaa reflohin vähän, mutta siitäkin tulee laskut. Onneksi maha toimii, eikä ole vielä ihan kuralla.
Välillä mietin lähtöä, kun on niin tylsää, mutta muut muijat auttaa kun masentaa. Äsken saunan pukuhuoneessa Suskilta lensi purkillinen omia bentsoja pitkin poikin. Siinähän siivoiltiin ja Suski panikoi. Nyt joku on saanut puhelimen tuotua huoneeseen ja Suski soittaa ihan paineessa tuossa vieressä. Mikään muu ei häiritse, paitsi jos täällä vedetään subua tai piriä.

klo 20.45

Onpa ollut kaamea ilta. Olen itkeskellyt ja miettinyt. Onneksi on Suski kämppiksenä, se on hyväntahtoinen ja kiltti. Mietin sitä, että minulla ei ole mitään paikkaa, johon laittaa tämä tuska. En edes tiedä mistä se tulee ja mitä se on, se on vain korventavaa tuskaa, johon auttaa kama väliaikaisesti. Enkä kuitenkaan ole masentunut, tiedän sen. Ikävöin Lasta ja mietin, miten olen laiminlyönyt oman lapseni huomioimista omassa väsymyksessäni. Laps on hiljainen, eikä tyrkytä itseään ja jää siksi joskus vähemmälle huomiolle. Kaduttaa.

Tämä on viides päivä ja reflat alkaa olla niin pahat, että sekin saa poraamaan. Hanna, joka tuli tänään, nuokkuu vain ja Tiinakin on rauhoittunut. Luulen, että on velkoja hatkassa, koska selittelee koko ajan ja yrittää liikaa. En luota siihen.

Kirsi maksaa sen 20€ tai sitten katsotaan ulkona noita raha-asioita.

Sain iltalääkkeillä Doxalin, Britlot, Seroquelin, Naxoprenin, Emgesanin, tipat ja Diapamin. Luulis nukkuvan perkeleen vittu. Saatana tätä paskaa, mihin ihminen itsensä kerta toisensa jälkeen laittaa!

7.2.09 LA

Heräsin iltapäiväunilta ja juttelin Suskin kanssa. Se on niin kiltti. Samoin tykkään Mariannesta. Kaikki on kivoja kun Kirsi vaihtoi solua(saatanan hampaaton huora, tekisi mieli potkia siltä ikenet sisään). Tänään tuli Miranda ja jengi on ollut vähän epäluuloisia, koska se on smugu. Ihan ok kimma. Tiina tosin lyöttäytyi epäilyttävästi sen seuraan heti. Solussa on nyt mukavaa kun on hyvä henki.
Aamulla kaikki kirkui ja kälätti ja meikkaili toisiaan. Käveltiin puolisen tuntia ja päivälääkkeen jälkeen pyörryin yli kahdeksi tunniksi! Lääkkeitä nostettu reilusti niin unikin tulee. Tänään ihan hyvä fiilis.

Äsken välipala, A. oli tuonut mulle pussin karkkia ja röökiä, sekä kirjeen ja rahaa! Kauhea ikävä on, mutta olipa ihanasti tehty. Kohta menen saunaan ja sitten soitan äidille ja Lapselle.

8.2.09 SU

Ennen kuutta alkoi saatanallinen sarja-aivastelu ja jalat niin kipeät, että nousin. Ollaan istuttu Minnan ja Annikan kanssa oleskelutilassa ja nyt muutkin alkaa heräillä.

Eilen kun tulin saunasta, huomasin että toisessa solussa oli joukkolähtö päällä ja Tiinakin päätti lähteä radalle. Sain soittaa sen puhelimesta A:lle vessasta.
Aamupalaa saa kohta ja lääkkeisiin 40min, ei vittu jaksa odottaa. Kirjoitin K:lle jotain paskaa, en saa kirjeisiinkään mitään otetta.
Puhuin eilen äidin ja Lapsen kanssa, oli tosi ihanaa, mutta itketti kauheasti.

Tiinan lähtö sotki pakkaa, vaikkei ollutkaan mikään ylläri. Sillä on vielä pitkä rata edessä ja olihan sillä täälläkin piriä, ihan kuten arvelinkin. Siihen malliin hiihti pitkin käytäviä ja puhui sekoja.

Hanna nuokkuu metiksestä tosi pahasti, Marianne on xonella. Pistää vituttamaan. Karkit kohta syöty ja kaksi päivää ennen seuraavaa kauppaa. Musta on tullut ihan laitostunut pullaperse.

klo 21 jotain

Ihan hyvä päivä kuitenkin. Ulkoilin Suskin ja hoitaja-Anjan kanssa ja Anja piti meille vielä rentoutushetken. Se oli sellainen mielikuvitusmatka. Löysin aika nopeasti itsestäni kolme hyvää asiaa: jaksan nauraa ja pitää hauskaa, osaan joskus ilmaista itseäni kirjallisesti ja kolmannen ehdinkin jo unohtaa. Tavoiteltavia tai muutettavia asioita olivat äitiys, terveys ja joskus ulkomaille muutto. On kyllä aika säälittävää, etten keksi nytkään kolmatta hyvää asiaa itsestäni. Itkin vähän salaa siellä rentoutuksessa.

Pesin pyykkiä ja nukuin vähän päivälääkkeen jälkeen. Sitten oli NA-info. Täytyisi alkaa käydä tuolla X-ryhmässä taas. On niin paljon paskaa, mitä pitää selvittää tämän kuupan kanssa. Täällä en osaa keskittyä omiin asioihini, vaan yritän tukea muita. Annikakin suoraan Hämeestä tullut, nuori, vailla kämppää tai mitään, Suski aloitti metiksen täällä ja Minnalla on raskaus ja kaikki. Voi kun osaisin auttaa jotenkin. Itselläni on puitteet kunnossa, olen tosi onnekas, toisaalta. Kääntöpuoli on se, että koska puiteet ovat kunnossa, on helppo antaa itselleen lupa kiskoa.
Ja kaikki palaa siihen turvattomuudentunteeseen, jota en osaa käsitellä ollenkaan. Meinaan ratketa pelkästä ajatuksesta, että olen heikko ja kaipaan turvaa.

Välipalan jälkeen Minna, Annika ja minä mentiin askartelemaan Ystävänpäiväkortteja toiseen soluun. Siellä Ben paskarteli vähän meidän kanssa ja vitun Kirsi istui persenaamana vittuilemassa nurkassa. Saan väkivaltafantasioita, kun ajattelen sitä syyhkyä, josta se jäi kiinni mutta jota ei ehkä maksa. Kengin siltä ikenet sisään kun ei ole hampaita mitä potkia. No en kai. Korkeintaan otan pillistä kiinni ja lätkin pari avokasta.

Olen kyllä laitostunut aika pahasti, löysin itseni ennen iltalääkkeitä hoilaamasta täysillä jotain Kuorosodan biisejä. Iltalääkkeillä meni hermo, kun pulssi ei riittänyt Britloihin. 56 on minulle aivan hyvä, enkä ehtinyt tehdä haarahyppyjä. Rähjäsin Marjalle lääkehuoneessa. Haen Doxalin vasta kymmeneltä ja pyydän, jos marja heittäisi sitten Britlot. Ei se kuitenkaan heitä.

Onneksi on naurettu paljon, ollut jopa tosi hauskaa ja fiilis meillä hyvä. Onneksi en joudu toiseen soluun, täynnä urpoja ja jengi lähtee sieltä koko ajan.

Tänään on ollut helvetilliset kivut enkä ole pystynyt syömään kun ruuissa on sikaa. Hiellehaiseva laitoshuoltaja väittää silmät kirkkaina, ettei lihaperunasoselaatikossa ole sikaa, eikä nakkikastikkeessa. Näkeehän sen jo silmälläkin, mikä on sika-nautaa, mutta en jaksa riehaantua asiasta. Muutenkin paha olo ja pitäisi vetää jotain laitoslaardia. Ei kiitos.
Odotin kirjeitä tänään, vaikka A kävi eilen ja se on raskas reissu kissojenhoidon lisäksi. Tein YP-kortit neljälle ihmiselle. Ne on tosi lapsellisia ja huonoja, mutta kaksi tuntia hurahti naureskellessa ja pölistessä toisen solun puolella. Voi kun huomenna tulisi kirje!
Käyn pesemässä meikit ja vetämässä pari röökiä. Olen vitun kipeä ja lääkkeet on perseestä.

10.2.09 kirjeen aloitus jollekin:

Arvaa kuinka riemuisen kirjeesi

Nyt taidan mennä katsotaan jotain,
täällä samanlainen (sotkua) :/

No nyt särkee taas jalkoja,
häivy toisel-----(sotkua)

Se ei meinaa päästää itseään ulos etei mee kortrll(sotkua)
Äidin pienelle lapselle hyvää syntymäpäivää....

ÄO/ pane idane? Oikein koko aja
kauhe menety, se T(sotkua).sen mustalaisten poika
MoLLLLLL

10.2.09

Kello tulee 12:00 ja pitää mennä huoneeseen, mutta Doxal ei potki vielä ja olen K:n kirjeestä vähän poissa tolaltani. Puhuin Kuutamo-Marjan kanssa ja se antoi monisteita ja tehtäviä. Jos homma lipeää käsistä, saan potkut tms niin tulen takaisin ja painut Tervikselle pitkään kuntoutukseen. Soitin töihin ja kerroin, että pitää jäädä vielä tänne ja sairaslomalle. Sitten itkin syyllisyydestä. Kotiin 19. päivä. Pelottaa, että menen autopilotilla vetämään heti kun palaan kotiin.

Toissayönä maailman hirveimmät hermokivut käsissä ja levottomat jalat. En nukkunut vaan istuin röökillä Minnan kanssa. Olin niin kipeä, että meinasin häipyä, paukata Kantsuun tai itään. Onneksi kestin, kun makasin käsien päällä ja sain ne puutumaan, eikä Marja raaskinut pakottaa huoneeseen, kun valitin kivusta. Hermokipu on sellaista matalaa sähköistä zzzzz-kipua, joka tekee hulluksi. Aamulla heti lekurille ja Lyricaa kehiin. Kivut lähti heti, mutta silmät roikkuu puolitangossa ja olen ihan jumissa. Ihana lääke. Jotain tuli kyllä sekoiltuakin sen kanssa.

11.2.09

Vittu jee. Solu on aivan sekaisin ja levällään. Kävi ilmi iltalääkkeenjaossa, että Minnalla on HIV. Miranda meni aivan paniikkiin ja minäkin näin jossain vaiheessa saman lapun, en vain ollut kiinnittänyt huomiota, kun olin Lyricasta pihalla ja luulin, että se tarkoitti testiä. Minna-parka. Kaikki tietää ja hän tulee sen huomaamaan ja se on varmasti karmeaa. Minna on ihana ihminen, en halua pahoittaa sen mieltä, mutta olen lainannut sille eyelineriä joka päivä ja Miranda sai kauhean slaagin, kun tajusi sen. Kukaan muu ei ole käyttänyt sitä eyelineriä, eikä se nyt helvetti soikoon voi siitä tarttua, mutta Miranda psyykkasi koko solun aivan sekaisin.
Tänään oli Kiskosta kaksi naista, toinen työntekijä ja toinen "oppilas" kertomassa meille siitä hoidosta. Spiidasin sielläkin, olen koko ajan parku kurkus. Viime yö oli taas tosi paha eikä edes Lyrica auttanut. Miranda toi mulle yhden 150mg:n Lyrican, jonka otan jos en tipahda.
Kaikilla on tunteet pinnassa ja mulla kaameat reflat. Ripaskat housussa pääsin korttelin ympäri, hyi saatana. En nukkunut iltapäivällä vaikka meinasin köpsähtää kesken yatzyn. Puhuin kauhean parun kanssa äidin ja Lapsen kanssa. Pakko ehkä mennä jatkohoitopaikkaan, Kiskoon tai Tervikselle, koska olen todella heikoilla jäillä kun täältä viikon päästä lähden. En haluaisi erota tästä yhteisöstä, ehkä menen Mirandan kanssa Kiskon arviointiin tai sitten Minnan kanssa Tervikselle. Duunit menee, mutta uusia löytää ja ensin pitää päästä kuntoon, ennenkuin voin ajatella sellaisia asioita. pelkään hirveästi, että painun suoraan vedoille täältä. Suski yrittää nukkua, ehkä minäkin pyörryn joskus.

12.2.09 TO

Nonnih, tämä on mennyt ihan pelleilyksi näiden lääkkeiden kanssa. Kaikki kuskaa toisilleen jotain lääkehuoneesta, minä hummailen Lyrican kanssa, Marianne kuskaa Mirandalle xonea ja kaikki on ihan sekaisin koko ajan. Nyt on ihan sairaan hyvä olo, melkein "oma" olo päällä. Oltiin ulkona.

Aamuringillä oli osastonjohtaja mukana, annettiin kirjallista palautetta siitä, että henkilökunta on kireitä, ei saada mitään huomiota eikä tukea, eihän tuonne kanslian oveen edes uskalla koputtaa.
Hoitaja-Ninni kertoi Minnalle, että kaikki tietää HIV:istä. Se oli kauheaa kun Minna itki. Se on ollut sillä 15 vuotta eikä tarttunut lapseen ja nyt on lääkitys aloitettu. Voisin murhata itseni, kun ajattelin siitä eyelineristä niin.

Mirandan kanssa ollaan nyt superystäviä, vaihdellaan vaatteita ja ihan käsittämätön juttu kävi ilmi. Se on melkein sukua mulle ja tunsi mummin viime vuosina! Miranda puhuu minua Kiskoon yhdessä. Kai sitä olisi kuntoutukseen mentävä, vaikka nyt tuntuu, että viimeiset on vetämättä ja täältä suoraan vedoille.
Täällä tulee puhuttua kaikista asioista, varsinkin Mirandan kanssa, muistoja puskee mieleen, varsinkin pahoja sellaisia. B:stä näen unta melkein joka yö. Sekin saatanan väkivaltainen paskakasa, naistenhakkaaja, kuvittelee nyt puhdistuneensa kaikesta, vaikka tiedän sen hakanneen nykyistänsä, whatever her name was.

Tänä iltapäivänä meidän soluun tuli kaksi miestä, wohoo! Allu ja Reino. Allu on jotenkin hirmu söpö. Saa nähdä miten miehet vaikuttaa yhteisöön, joka on ollut tähän asti tiivis naisten porukka.
Onneksi se Minna-asia selvitettiin. Annoin sen eyelinerin, vaikka en pelkääkään enää tartuntaa. Hetken olin kyllä vähän paniikissa. Kortit on antamatta vielä Mariannelle ja Hannalle.

nyt yritetään Mirandalle takkia K:n kautta. Kauhea säätö ja huuto päällä, mutta katsotaan nyt. Miranda lentää kohta, jos ei lopeta huutamista. Hyvä olo, hitto soikoon! Miten voin olla tällainen? Olen pahimmasta päästä näissä lääkesäädöissä ja se on kyllä huomattu, koska koko ajan otetaan seuloja. Äsken päivälääkkeet, Lyrica ehkä vähän rauhoittaa, vaikka tole nousikin heti.

Kuuntelen vain tosi raskasta musiikkia, paitsi että Minnan ja Mirandan kanssa hoilataan jeesuslauluja ihan intsinä. Tämäkin päivä sitten koitti, että minh esittää helluntailaislauluja tunteella röökikopissa pyjama päällä.

Nyt pitää kirjoittaa sille K:lle ja toivoa, että se tulee käymään täällä huomenna tai lauantaina takkiasian puitteissa. A:kin saisi tulla.

Hervotonta, kun reflat häipyy välillä kokonaan ja on ihan terve olo. Sitten taas romahtaa ja olen ihan talutettavissa.

Katson Lapsen kuvaa tuossa seinällä, joka kerta alan itkeä kun katson sitä. Minun pieni pallopää, rakkain ja tärkein. Laps tarvitsee äidin joka on selvä ja normaali, jaksaa parantua ja näyttää hyvää esimerkkiä. Voi ei, nyt itkettää niin paljon, kun ajattelen kaikkia ulkona ja Katan kirjeitä ja miten A on huolehtinut kaikesta niin hyvin ja miten äiti tukee ja auttaa. En ansaitse sitä kaikkea kun olen tällainen vammainen nisti. Miten kukaan pystyy luottamaan minuun, kun en itsekään luota itseeni?

14.2.09 LA Ystävänpäivä.

Lääkesäätö on livennyt käsistä, pelottaa muiden puolesta. Kaduttaa ja vituttaa, kun hummailen muiden lääkkeillä ja vien itse toisille, mutta olen kuin joku ihan vieras ihminen välillä; vallantunne on kammottavan koukuttavaa. Solussa minulla on valtaa ja näköjään se on aika kova huume sekin.

Pelottaa kotiinlähtökin ensi torstaina. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä, mutta en taida kuitenkaan pystyä siihen Kiskoon, pidän kaikkia noita hoitopaikkoja vähän hihhulijuttuina ja itseäni niiden yläpuolella.

Täällä on kaikilla hermo kireällä ja minäkin pemssi- ja reflaraivoissa koko ajan. Miranda meinaa ottaa UK:n jatkuvalla huutamisella. Pojat alkaa sopeutua, Allu on tosi hauska ja kiva tapaus.

Mulla oli eilen perjantai 13:sta kunniaksi Amy Winehouse-look, paitsi että Mariannen tukka on paljon kivempi(vaikkakin hillittömässä takussa edelleen).

Nappasin Mirandan puhelimen rintsikoihin ja nyt sillä on se huoneessa, akku ei vaan meinaa riittää.

Ikkunan alla hivilän nistit meuhkaa ja huutaa, kauhea kiroaminen kuuluu tänne asti, oleskeluhuoneesta kuuluu leffan äänet ja minä sain ahmittua juuri pantteripussillisen. Tästä varmaan suoraan jonnekin sokerikatkolle. En tajua tätä makeanhimoa!
Miksen saa postia? On lauantai, siinä vastaus, mutta joku voisi tuoda, rahaa myös. Perkele mikä tappelu siitä Mirandan takista pari päivää, onneksi se järjestyy tänään.

Olen taas kaamean kipeä ja ulkoilu meinasi tappaa. Onneksi kuitenkin viikonloppu ja suht´leppoisaa.

16.2.09 MA

Vittu olen kyllä perseestä ja paskamainen ihminen, kärsin hirvittävistä väkivaltafantasioista ja haluan tappaa joka viides minuutti jonkun. Tulen olemaan kipeä vielä viikkoja, mutta sittenhän olen. Kunhan saan pidettyä selkärangan kasassa kotona. Ai että kun saisi tehtyä jonkun mehevän rahajipon. Päässä jyllää vaan rikokset ja säätämiset.

Suski lähtee aamulla ja jään yksin tai saan jonkun uuden huonekaverin.

En halua lähteä täältä! Haluan kotiin! Ikävöin Lasta niin, että kyyneleet tursuavat koko ajan ja kaikki liikuttaa hirveästi. Onneksi on vedenkestävät meikit.
Minna ja Miranda puhuvat hengellisistä asioista ja sekin itkettää. Minä en vain löydä Jumalaa.
Miranda ja Allu ovat rakastuneet ja meinaavat hoitoon jonnekin miemie-maahan. Olen vähän mustasukkainen Mirandasta, tai olin hetken, mutta Allu on ihana. Reino sai UK:n idioottimaisesta lääkevilpistä, vittu mikä pösilö. Minä olen tehnyt jatkuvasti pikku feelua mutta se on nyt loppu.
Olen omissa oloissani ja kuuntelen kitkuisena musiikkia. Tulen tietty juuri torstaina niin klesaksi, etten voi liikkua metriäkään ja paskon housuuni kun pitäisi lähteä.

Olen nähnyt kaksi unta Mirandan kuolemasta ja kaksi rottaunta. Yksi unihalvaus oli niin kammottava, että lensin sängystä jousena ilmaan ja mätkähdin lattialle. Kuulin nimittäin, kun tsirra tuli pihaan ja paareja työnnettiin käytävällä huoneeni ohi. Mirandaa elvytettiin ja lopulta ensihoitaja sanoi kolkosti: lopettakaa elvytys, se on mennyttä.
Kun pökertyneenä pääsin lattialta ylös, juoksin kansliaan parkuen ja luulin oikeasti, että Miranda oli kuollut ja viety pois. Sillä nimittäin romahti paineet eilen niin, että se pyörtyi keskelle lattiaa. Ulisin yökölle jotain sekavaa ja se sanoi, että kaikki on hyvin, Miranda on tarkastettu joka tunti.

Katsottiin illalla Hero ja nyt kello on 1 ja Suskikin köpsähti söpösti muumioasentoonsa.

Sain viikonloppuna järkyttävän itkukohtauksen kun ikkunasta paistoi aurinko ja tunsin kevään. Näin heti mielessäni ihmiset ulkoilemassa terveinä ja onnellisina, perheet yhdessä, kauniit kodit, rahaa tilillä ja upea sää mennä ulos tai juoda kahvilassa lattea. Hajosin täysin, itkin, kun tunsin(ja tunnen edelleen) olevani nolla, en mitään, häviäjä ja huono ihminen, joka ei koskaan saa sitä, mitä mielessäni näen muiden pitävän itsestäänselvyytenä.

Tulevaisuus on niin auki ja minulla ei ole voimia. kaipaan Jumalaa. Voinko olla niin paatunut, niin paksu kuori sydämen päällä, ettei Jumala pysty koskettamaan minua? Jos saisin jonkun merkin. En halua alkaa hihhuliksi tai hurahtaa mihinkään, haluan, että jokin hyvä ja turvallinen koskettaisi minua niin, että saisin olla rauhassa, kokea oikean rauhan ja turvan. Miksi minun pyyntöäni ei kuulla? Olen pyytänyt sitä lapsesta asti. Vai onko pyyntöni sittenkään oikea ja vilpitön? Menen sänkyyn.

jalat on tukit. Kipu on mennyt yli sen, että olisi levottomat jalat, sääret on voimattomat tönköt joilla ei paljoa kävellä. Huomenna kauppapäivä.
Haluan rauhoittua loppuajaksi täällä. Enää 2 kokonaista päivää.

17.2.09 TI

Minna ja Miranda miettivät yhden laulun sanoja ja Minna lupasi kirjoittaa ne minulle, kun ne koskettavat jotenkin, vaikka se onkin hihhulilaulu.

Kello on 7 aamulla, heräsin taas tikkana klo 6 ja Minna oli täällä valvomassa, kuten joka aamu. Sovittiin yhteydenpidosta kun Minna lähtee Tervikselle. Minä en tiedä mitään tulevaisuudesta, kunhan pysyisin erossa kamasta.

AAMUPÄIVÄ

TÄMÄ ON YHTÄ VITTUA!!!! EILEN NOSTETTIIN LYRICA 150+150+150 JA KERRAN EHDIN SAADA SEN 150, KUN LÄÄKÄRI HAKI ENNEN AAMULÄÄKKEITÄ JA OTTIKIN SEN NOSTON POIS! SAMOIN BRITLOT LASKETTIIN 3X2:STA 3X1:EEN, SAATANAN PERKELEEN HELVETTI!!!

Aamuringillä rähjäsin ja vitun Ninni vielä vittuili päälle. Vitun keskitysleiri,SAATANA!
Suski lähti ja jos tuohon viereen joku huora laitetaan niin minä lähden vittuun täältä!

Vittu olen taas kauppavastaava ja vitut kiinnostaa. Pakko yrittää rauhoittua. Kävin jo käytävässä huutamassa vittusaatanaa ja sain ukaasin. Helvetin natsit.

iltap.

En tiedä mikä vaivaa. Ulkoilussa menin luurit päässä keskenäni ja sain taas auringonpaisteesta morkkiksen ja ahdistuksen. Sain 4 kirjettä ja itkin hulluna. Hoidin kauppahomman ja yritin olla iloinen, mutta oli pakko tulla nukkumaan iltapäivällä. Olen hikoillut itseni läpimäräksi ja jalat särkee niin vitusti, ettei enää mikään auta. Turha pyytää hoitajilta mitään apua, sieltä tulee gramma parasetamolia ja kysymys: "Ai sä olet vieläkin kovin vieroitusoireinen?" NO OLENKOHAN; SAATANA!!!!????
Ikkunasta näkyy suoria kulmia ja nostokurkia. rauhoittava teollisuusnäkymä, ei tarvitse katsella mitään eliittiperheiden illallisia sentään. Ai niin, tuosta tuli mieleen Kadotettujen Kärpänen.

Kärpänen mun ikkunalla ihmettelee
miksei se pääse ulos
Mun pitäis ottaa se kiinni,
päästää vapaaksi, mutta unohdan

Oikosulku. Ei nämä täällä mitään Kadotettuja tiedä ja minä olen tuhonnut aivoni. Levytkin varastettu jo vuosia sitten.

Linnut lentää jyrkkiä kulmia,
jotkut niistä on nostokurkia


En vain saa enempää mieleeni, vaikka pitäisi osata ulkoa tuo biisi.

Miranda tuli aamulla ulisten huoneestaan tukka sekaisin ja kyyneleet valuen, eikä pystynyt puhumaan, kun säikähti sitä, ettei löytänyt minua. Olin röökikopissa. Miranda itkien ja vapisten kertoi unesta, jossa kama oli demoni tai eri demoneja, jotka puhuivat ja joilla oli naamat ja suut ja torahampaat. Ne repivät kasvojani palasiksi ja sanoivat: ota lisää, et ikinä pääse eroon meistä, ja muuta vastaavaa. Miranda oli tarjonnut omaa kättään ja jalkaansa kasvojeni tilalle itkien ja anellen, mutta kama/demonit olivat tulleet tykin ja spigun kautta hänenkin sisälleen puhuen samalla inhottavasti torahampaillaan irvistellen. Miranda oli herännyt siihen, että oli meinannut kusta housuun kauhusta.

Minä näin unta, jossa olin huumevieroitusosaston kanssa matkalla Ruotsiin laivalla. Kata oli mukana ja istui laivan kannella skootterin selässä leikkien, että ajaa sillä. Mukana oli yksi hoitaja, jolla oli olkihattu päässä ja joka oli hirveässä kännissä. Minä olin Suskin kanssa isossa hytissä, jonne tuli kaksi vihreäsilmäistä mustalaistyttöä puhuen siansaksaa ja heitellen omenanraatoja joka paikkaan. Suski nukkui muumioasennossaan sängyssä eikä herännyt mihinkään. Hytti alkoi tulvia rottia ja juoksin hakemaan hoitajaa. Löysin sen baarista, jossa se kääntyi minuun päin ja samalla sen kasvojen alaosa muuttui luurangoksi, joka sanoi kaamealla äänellä: "Miranda vietiin saattokotiin, eikä se sieltä enää palaa, hah hah haa!"

Aurinko alkaa laskea. En voi olla muiden kanssa kun olen niin masentunut nyt. Pelottaa. tarvitsen pameja NYT.
Allun huoneeseen tuli nuori kundi, jani, joka vielä nukkuu univelkojaan.

ilta

Vedin sitten saatanalliset raivarit. Ensin koputtelin nätisti ja huutelin kansliaan, kun piti päästä pyykille ja saunaan ja se saatanan Teija odotutti melkein puoli tuntia. Heitin pyykkikassin seinään ja kävin tuolille parkumaan ja johan se tuli sieltä oikein kuoleman enkelinä rähjäämään ja läksyttämään minua. Ihan syyttä, kun olisin voinut mennä käytävän ovesta häiritsemättä, kun joku toisen solun älykääpiö istui jäkättämässä puhelimessa. Itkin ja saunoin, saunoin ja itkin. Pyykkihuoneessa heitin kaikki tavarat pitkin seiniä ja Hanna tuli rauhoittelemaan ja sanoi, että Teija antaa UK:n välittömästi tuollaisesta.

Kun tulin saunasta ja toin Mirandan hiuslenkit, olin jo tärisevä raunio ja huusin ja paruin sen sylissä omassa huoneessa. haluan vain vedot ja sillä siisti. Miranda lohdutteli ja sanoi, että pääsen korvaushoitoon jos haluan, puoli vuotta menee korkeintaan. En voi tehdä sitä, se on vankila. Miksi joudun olemaan täällä korvaushoitolaisten kanssa ainoana reflaisena ja katselemaan niiden metisnuokkuja ja aamupirteyttä xonen sulatuksen jälkeen?

Iltapala alkaa, syön vain karkkia. Telakan valot rauhoittavat jotenkin ikkunasta. Pidän kaihdinta auki, että voin katsoa niitä yöllä.

18.2.09 KE klo 03:00

Ilta menikin sitten hysteerisessä naurussa. Otin koko lääkesetin ja sain nukuttua melkein kahteen. Näin unta, että olin Espoossa kotibileissä ja hoitsukoulun Sebastian oli siellä. Join lasillisen punaviiniä ja menin Sebun kanssa sängylle vehtaamaan. Sitten meni muisti ja heräsin unessa kun joku naislääkäri laittoi minulle tippaa suoneen. Ihmiset katsoivat pahasti ja kuulin, että olin sekoillut pahasti. Lääkäri sanoi, että se johtui Doxalista, en saisi juoda, koska se kuuluu johonkin triptyyli-jotain-jotain-lääkeryhmään. kaikki karttoivat minua. Lääkäri lupasi kuitenkin heittää minut autolla kotiin. Menin Sebun syliin istumaan ja sillä oli kauhea stondis. Autossa kaikki tajusivat ja paheksuivat taas minua. Ajettiin johonkin hienoon kauppakeskukseen naislääkärin vastaanotolle. Siellä tuli vastaan mieslääkäri, jolta lensi hilsettä hiuksista mutta joka oli muuten symppis. Hän sanoi, että hänellä on Doxal ihon alla ja hänkin aina sekoilee lasillisen jälkeen.

Heräsin hiukset ja laamapaita läpimärkinä. Ripustin yökön luvalla pyykit ja sain jotain paskoja särkylääkkeitä. Miten voi olla mahdollista, että sen ainoan sukkaparin, jonka koneeseen laitoin, toinen parista on kadonnut?! On outoa ilman Suskin tuhinaa ja sööttiä muumiopakettia viereisessä sängyssä.

klo 12:00

Seula negatiivinen! Uskomattoman nopeasti poistunut bupre tällä kertaa. Juhlin sitä kekkuloimalla Lyrica-päissäni, vitun sika kun olen. Minna lähti sairaalaan, kun pelkää raskauden puolesta.

Aamu meni vituilleen, kun ei päästäkään Kiskoon vierailukäynnille, sain taas raivarit. Akupunktio oli kuitenkin onnistunut, oikealla puolella kun pidin silmiä kiinni, näkyi silmä, joka ei ollut ihmissilmä. Aina kun ajatus lähti harhailemaan joihinkin kamajuttuihin, silmä muuttui intensiivisemmäksi.
En tiedä. En halua lähteä ja jännittää ja itkettää.
IKÄVÄ TULEE!

Kohta arviointikeskustelu, onneksi on jo nuppi selvä.

iltap.

Vitun sivarihomo. Saatanan vesipää pilasi viimeisen päiväni. Kirjoitin iltapäivällä K:lle kirjeen ja pyysin sivaria viemään kotimatkalla laatikkoon. Muistutin monta kertaa ja se vittupää unohti sen. Se oli tärkeä kirje. Menin pyytämään nätisti sossulta, että se veisi, mutta se vaan löi oven naamalle ja sanoi vittumaisesti: "minä en asiakkaiden kirjeitä vie". En tajua, miksei minulla ole mitään itsehillintää. Revin kirjeen silpuksi sossun edessä ja heitin silput ympäriinsä, haukuin sen saatanan rillipiruksi ja toivotin helvettiin ja jotain muutakin inhottavaa ja marssin röökikoppiin huutamaan pää sinisenä törkeyksiä.
Vittu en sano sanaakaan arviointikeskustelussa jos sen pitää se saatanan luupussi-hoitaja. painukoon vittuun koko laitos ja varsinkin sen kusipäinen johtoporras.

Yksikin takaisku vielä, niin telkkari lentää ikkunan läpi. Lääkäritkin on täällä kaikki jotain vitun sloboja, jotka ei puhu edes kunnolla suomea ja mokailee koko ajan lääkkeiden kanssa. Päivälääkkeillä huomasin, että ainoa lääkkeeni oli VITTU 25MG VITUN SEROQUELIA!!MIKÄ VITTU SITÄ ÄMMÄÄ VAIVAA?! Ensin nostetaan britlot ja sitten Lyricat ja kun olo on pahin, otetaan kaikki pois. Vittuako minä Seroquelilla teen? Sitä on kotonakin kilokaupalla ja se on skitsolääke. Mistä lähtien minulla on ollut skitsofrenia tai joku vitun psykoosi? Illalla jos en saa kunnon lääkkeitä, lyön sitä tikkuhyönteistä verenpainemittarilla päähän ja haen itse lääkkeeni kaapista. En kestä tätä paikkaa!!! VITTU SUKKAKIN ON HÄVINNYT SAATANA!!!!!!(sotkua)

-minh-