Sivupersoonien meuhkaamista
En uskalla lähteä kotoa mihinkään, vaikka laitoin aiemmin muutaman tekstiviestin, että josko ystäviä tapaisi. Nyt on niin hirveät veto- ja sekoiluhimot päällä, että saas nähdä, uskallanko hakea edes huoltsikalta tupakkaa. Saattaa nimittäin tarttua lavallinen kaljaa mukaan ja jos juon yhdenkin kaljan, lähden vetämään. Ihan varmasti. Ihan sellainen lastenannoskin alkoholia aiheuttaa päässäni holtittomuutta ja antaa mennä-ajatuksen, joka ei ole vain ajatus, vaan fjonga. En mahda sille mitään, varsinkaan alkoholin vaikutuksen alaisena, joten pysyttelen kotoluolassa ja kiristelen hampaitani. Yritän käydä keskustelua itseni kanssa, kuten ihmiset kuulemma tekevät: Tässä pätkiä keskusteluistani.
-"Yhdet vedot, yhdet vaan, ei se sitten jää päälle, kai mä nyt yhdet vedot saan vetää?"
-"Kamoon, nyt loppu tommonen läppä, sä olet lopettanut, L-O-P-E-T-T-A-N-U-T, tajuutko saatana!"
-"Et saa mitään niistä yksistä vedoista, tulet vaan kipeäksi. Unohda nuokut, ei tapahdu mitään muuta, kuin kauhea kipeily monta päivää."
- "Mieti, miten ylpeä olet lääkkeettömistä ja alkoholittomista päivistä, voit olla vieläkin parempi ja tehdä niistä viikkoja".
-"Alko olis auki vielä 10 minuuttia, kai mä nyt jumalauta yhden pikkupullon punkkua saan juoda!"
-"Jos et mene tuohon alkoon, et osta etkä juo mitään alkoholia tänään, niin olet voittaja."
-"Vittu mä olen voittaja joka tapauksessa."
-"Olet alkoholisti-luuseri, jos et nyt pysty vastustamaan sitä pikkupulloa".
-"hei mä olen ollu viikkokausia juomatta pisaraakaan, mulla on oikeus!"
-"Ei se maistu edes hyvältä. Se yksi kaljakin pari päivää sitten oli ihan paskaa ja siitäkin tuli laskuhumala, puhumattakaan kauheasta vetofjongasta."
-"Jos mä nyt soitan sille ja sille, ihan vaan kahvin merkeissä, niin ehkä mä voisin sit illalla vetää pienet."
-"Äläpä soita, sun kahvit kyllä tiedetään."
Ja niin edelleen. Olen aina toiminut niin, että olen vetänyt autopilotilla vakaista päätöksistä huolimatta ja sitten morkkistellut raskaasti, usein jo ennen vetämistä. Nuppi on saatava hallintaan, en voi pyöriä kotona loppuikääni miettimässä, voinko soittaa jollekin ihmiselle muuten vain, vai tarkoittaako se automaattisesti retkahdusta.
Olin suunnitellut lähteväni viikonlopuksi maalle, hoitoyhteisöön tapaamaan ystävääni, mutta se peruuntui, kun hänellä on niin kauheat oireet uudesta hiv-lääkkeestä. Olin eilen niin pettynyt, että suunnittelin koko viikonlopun setin valmiiksi; mitä kiskoisin, kenen kanssa ja kuinka paljon. Vanha piripääkin heräsi horteestaan ja alkoi punoa juoniaan. Tuntuu, kuin olisin jotenkin sivussa itsestäni ja inhottavat sivupersoonat tekisivät päätöksiä puolestani.
Onnistuin halkaisemaan kämmenselkäni peilinreunaan pari iltaa sitten. Siinä on ainakin sentin syvyinen railo ja verta tuli ihan tolkuttomasti. Talossa ei ole mitään tulehdusta estävää voidetta eikä laastaria, mutta en voi käydä apteekissa, koska ostaisin muuten värkkejä, eikä ne varmasti jäisi käyttämättä. Tällaisistakin asioista voi tehdä ongelman.
Possaria:
Postissa tuli jakku Sugar Kanelta, se on hieno ja haluan käyttää sitä heti, kun tarkenen. Sain pyykkivuoret pestyä. Olen pelannut ja laittanut hyvää ruokaa Lapsen kanssa. Kuuntelen ihania levyäni joka päivä ja nautin niistä suuresti. A tilasi viikko-pari sitten minulle syntymäpäivälahjaksi kuun lopussa ilmestyvän PJ Harveyn ja John Parishin levyn. Siinähän ne.
Kohta on pakko uskaltautua röökinostoon, sitten katson jonkun romanttisen hömppäleffan. Pidetään peukkuja, että huoltsikalta tarttuu mukaan korkeintaan Marianne-pussi röökin lisäksi, kiitos.
-minh-
-"Yhdet vedot, yhdet vaan, ei se sitten jää päälle, kai mä nyt yhdet vedot saan vetää?"
-"Kamoon, nyt loppu tommonen läppä, sä olet lopettanut, L-O-P-E-T-T-A-N-U-T, tajuutko saatana!"
-"Et saa mitään niistä yksistä vedoista, tulet vaan kipeäksi. Unohda nuokut, ei tapahdu mitään muuta, kuin kauhea kipeily monta päivää."
- "Mieti, miten ylpeä olet lääkkeettömistä ja alkoholittomista päivistä, voit olla vieläkin parempi ja tehdä niistä viikkoja".
-"Alko olis auki vielä 10 minuuttia, kai mä nyt jumalauta yhden pikkupullon punkkua saan juoda!"
-"Jos et mene tuohon alkoon, et osta etkä juo mitään alkoholia tänään, niin olet voittaja."
-"Vittu mä olen voittaja joka tapauksessa."
-"Olet alkoholisti-luuseri, jos et nyt pysty vastustamaan sitä pikkupulloa".
-"hei mä olen ollu viikkokausia juomatta pisaraakaan, mulla on oikeus!"
-"Ei se maistu edes hyvältä. Se yksi kaljakin pari päivää sitten oli ihan paskaa ja siitäkin tuli laskuhumala, puhumattakaan kauheasta vetofjongasta."
-"Jos mä nyt soitan sille ja sille, ihan vaan kahvin merkeissä, niin ehkä mä voisin sit illalla vetää pienet."
-"Äläpä soita, sun kahvit kyllä tiedetään."
Ja niin edelleen. Olen aina toiminut niin, että olen vetänyt autopilotilla vakaista päätöksistä huolimatta ja sitten morkkistellut raskaasti, usein jo ennen vetämistä. Nuppi on saatava hallintaan, en voi pyöriä kotona loppuikääni miettimässä, voinko soittaa jollekin ihmiselle muuten vain, vai tarkoittaako se automaattisesti retkahdusta.
Olin suunnitellut lähteväni viikonlopuksi maalle, hoitoyhteisöön tapaamaan ystävääni, mutta se peruuntui, kun hänellä on niin kauheat oireet uudesta hiv-lääkkeestä. Olin eilen niin pettynyt, että suunnittelin koko viikonlopun setin valmiiksi; mitä kiskoisin, kenen kanssa ja kuinka paljon. Vanha piripääkin heräsi horteestaan ja alkoi punoa juoniaan. Tuntuu, kuin olisin jotenkin sivussa itsestäni ja inhottavat sivupersoonat tekisivät päätöksiä puolestani.
Onnistuin halkaisemaan kämmenselkäni peilinreunaan pari iltaa sitten. Siinä on ainakin sentin syvyinen railo ja verta tuli ihan tolkuttomasti. Talossa ei ole mitään tulehdusta estävää voidetta eikä laastaria, mutta en voi käydä apteekissa, koska ostaisin muuten värkkejä, eikä ne varmasti jäisi käyttämättä. Tällaisistakin asioista voi tehdä ongelman.
Possaria:
Postissa tuli jakku Sugar Kanelta, se on hieno ja haluan käyttää sitä heti, kun tarkenen. Sain pyykkivuoret pestyä. Olen pelannut ja laittanut hyvää ruokaa Lapsen kanssa. Kuuntelen ihania levyäni joka päivä ja nautin niistä suuresti. A tilasi viikko-pari sitten minulle syntymäpäivälahjaksi kuun lopussa ilmestyvän PJ Harveyn ja John Parishin levyn. Siinähän ne.
Kohta on pakko uskaltautua röökinostoon, sitten katson jonkun romanttisen hömppäleffan. Pidetään peukkuja, että huoltsikalta tarttuu mukaan korkeintaan Marianne-pussi röökin lisäksi, kiitos.
-minh-
Tunnisteet: angst, fjongat, katko, kirottua, musiikki, sivupersoonat, sukkahousuahdistus
lähettänyt minh
7:01
36 kommenttia:
Toivon todella kovasti, ettei tämä kuuden viikon kurimuksesi menisi hukkaan. Pysy siis vahvana.
Tiedän sen kontrolloimattoman himon (kylläkin vain juomiseen). Ei varmaan järkeä, sillä korvasin alkoholin vetämisen kokiksella. (Zerolla saa myös pään sekaisin) Mutta, kun tietää, että hampaiden menetyksen kestää verrattaen hyvin maksaan verrattuna.
Onneks olkoon, oot ollut niin kauan jo ilman! Tosi hienoa. Nyt ei kyllä kannata luovuttaa, tee kaikkesi, ettet kuuntele sitä ikävempää sivupersoonaa. =) Kyllä ihan varmasti tuo joskus menee ohi ja sitten olet tyytyväinen, kun et mennyt kokeilemaan mitään...
Itse ajattelin pitää tänään täydellisen hemmotteluillan, lehtiä, karkkia, kasvo- hius- ja vartalohoitoja ja sen semmoista. Ja joku ihana leffa. Suosittelen sinnekin lämpimästi! Tulee varmasti ainakin parempi olo ja mieli.
Missä sinun lapsi on / on ollut (varsinkin pienempänä) kun sinä olet ollut huumemaailmassasi? En kysy ilkeilläkseni, vaan koska aina ajattelen sitä kun luen blogiasi. Miten hän nyt vanhempana asiaan suhtautuu?
Voimia sinulle!
Saara, ei varmasti ole mennyt hukkaan, vaikka olot onkin ikäviä ja vielä pitkään tulee näitä ajatuksia.
Kuusi viikkoa, herranjumala! En ole pitänyt lukua, nimittäin.
Mode,kontrolloimaton himo mihin tahansa on riippuvuutta, enkä todellakaan sanoisi alkoholiriippuvuutta yhtään sen vähäisemmäksi kuin vaikka bupreriippuvuutta. Minä kittaan light-colaa pari litraa päivässä, koska en osaa olla juomatta koko ajan jotain. ja tietysti yrttiteetä, mutta colajuomien kanssa tuntee juovansa..
Chi, hemmotteluillat on ihan parhaita:) Välillä olen monta päivää niin kohmeessa ja voimaton, etten saa edes suihkussa käytyä, mutta kun saa repäistyä, on olokin taas parempi.
Anonyymi, Laps on elänyt minun ja isänsä yhteishuoltajuudessa koko ikänsä. En ole ollut missään erillisessä "huumemaailmassa", vaan se on ollut aina osa tätä elämää. Paitsi että kun Laps oli pieni, oli monia raittiita vuosiakin. Se on niin vaikea selittää, että missä hän on ollut tms, kun ei ole mitään erillistä huumemaailmaa, huumeet ovat elämäntapa ja ihan tavallistakin elämää voi elää, vaikka käyttäisi. Sitä en jaksa enää kovin yrittääkään selittää, koska ei sitä moni usko, jos ei niistä asioista tiedä. Kiitos!
-minh-
Toi on aika jännä toi kun Mode sanoi että "Zerolla saa myös pään sekaisin" Mullahan on nykyään niin kun ole elänyt pitkään tupakatonta, kahvitonta ja alkoholitonta elämää, niin päihdyn kokiksesta. Liekö päihdevapaa pääni jotenkin herkempi tällaseen limsahumalaan, mutta ihan ihan ilmiselvä päihtyminen tulee, varsinkin jos musa on kovalla ja ympärillä vilkasta meninkiä.
Lähinnä tää päihtyminen ilmenee kontrollin menetyksenä, niin että saatan tehdä tai sanoa asioita joita en "selvinpäin" tekisi/sanoisi. Samoin seuraavan päivän morkkikset saattaa olla ihan kamalia tämän yllättävän limsan aiheuttaman kontrolloimattomuuden ja vapautumisen johdosta. Meikäläinen tuntee siis syyllisyyttä siitä että pitää selvinpäin hauskaa ja se on kyllä aika kipeää sekin.
Mutta siis sitä mun piti sanoa, että kun työkaverini kirjoittaa näytelmää peliriippuvuudesta, niin on jonkun verran puhuttu tästä riippuvuuden mekanismista ja esim siitä että vaikka peliriippuvuutta on tutkittu paljon sen parantamiseen ei ole keksitty kunnollisia keinoja ja että on todettu että parhaiten selviävät ne jotka ottavat jonkun muun jutun tilalle. Tähän tilalle ottamiseenhan nämä uskon, naisen, urheilun,työn, AA:n tai muun vastaavan avulla selviytymiset mun mielestä perustuvat. Korvataan riippuvuus jollain vähän vähemmän haitallisella riippuvuudella.
Olet tullut aika rakkaaksi vuosien varrella. Tiesitkös sitä.
Kiitos, Karpalo, niin sinäkin:)
Riippuvuuden mekanismit on kiinnostavia ja just tossa mietin lähinnä opiaattiriippuvuuden aivokemiaa ja neuropsykologiaa, kun se on alue, josta pitäisi ottaa paremmin selvää.
Oliskos sulla sitten herkistynyt nuppi sokerille tai light-limujen makeutusaineille, koska olet ollut päihderiippuvainen?
Minähän alan vasta itsellenikin tunnustamaan oman riippuvuuteni kokonaisvaltaisuuden, esmes alkoholista. Pelottavaa, miten kauan sen olen halunnut kieltää, että olisi edes yksi päihde jota saisin käyttää. Mutta kun ei siitäkään mitään tule. Alkoholi laukaisee kaikki muut riippuvuudet ilmestyessään elimistööni ja aiheuttaa just sen pakottavan tarpeen päihtyä, kuolla pois johonkin rauhalliseen, hiljaiseen paikkaan omassa päässä.
-minh-
Minuakin kiinnostaa se, miten lapsesi suhtautuu huumeisiin ja miten paljon olette aiheesta jutelleet.
Hei sinä hieno ja urhea. Et tosiaankaan rupea nyt antamaan periksi. Sä olet jo niin isot rastit juossut läpi, että tämänkin selvität.
*on varma*
Ja toi itsensä kanssa keskustelu on perin tuttua puuhaa. Se on oikeastaan aika tehokasta. :)
Ihan hirveän paljon tsemppiä edelleen!
Juuri näin, "kuolla pois johonkin hiljaiseen paikkaan omassa päässä"
Ei sitä voi tuon täydellisemmin kuvata.
Toi mitä olet huomannut suhteestasi alkoholiin ja sen toimimisesta ikään kuin sytyttimenä on mun mielestä lupaava havainto. Olet ehdottomasti askelen edellä aiemmista yrityksistäsi kun olet tuon asian huomannut.
Sokerille on pää herkistynyt. En juo ollenkaan kevytlimsoja, mutta kofeiini ja sokeri yhdessä päihdyttävät.
Addiktoidun äärimmäisen helposti myös karkkeihin ja esim syksyllä oli tilanne että söin säästöpussillisen ksylitolipurkkaa päivässä, enkä edes tykkää purkan jauhamisesta. Oli pakko lopettaa purkan syöminen kokonaan, helvetti, en pysty edes siinä kohtuukäyttöön. :)
Anonyymi, vaikea selittää. Ollaanhan me juteltu ja Laps tietää huumeista minun mielestäni kohtuullisen hyvin ja realistisella tavalla, mutta saatan tietysti olla aika jäävi tavallaan. Olen katsonut, että Lapsen ei tarvitse tietää yksityiskohtia, eikä edes monissa asioissa mitään suuria linjoja, eli milloin olen ollut kuivilla ja milloin käyttänyt, koska se ei ole vaikuttanut olemiseeni. En siis ole ollut sekaisin bupresta vuosiin. En ole puhunut pistämisestä, eikä hän ole sitä koskaan nähnyt, saati mitään värkkejä täällä pyörimässä. Voin kuvitella, että hän on tajunnut joskus minun käyvän vedoilla, tai sitten ei. koska hänellä ei ole uhkaa tai pelkoa kotona huumeisiin tai mihinkään liittyen, hän ei ole kiinnostunut minun vessassakäymisistäni.
Sitten on tietty raja, minkä vedän tässä blogissa aiheeseen Laps ja kamankäyttö. Enempää en halua kertoa.
Araminta, kiitos!
Mulle itseni kanssa keskustelu on ihan uutta, en ole sitä koskaan oikein osannut, eli tämä on vasta harjoittelua..:)
-minh-
Karpalo, sitten kun onnistun vielä pysymään alkoholista kokonaan erossa, ollaan voiton puolella:)
Minä addiktoidun näköjään myös ihan mihin tahansa ja todella nopeasti, karkki, liikunta, seksi, laihdutus, kaikenlaiset rutiinit muodostuvat älyttömän tärkeiksi, teen pikkujutuista rituaaleja, jotka palvelevat jollain tavalla addiktiotani.
Juuri nyt kerään voimia töihinmenoon ja siihen, että alkaisin käydä säännöllisesti NA:ssa, se on niin pelottavaa, että sluibaan siitä ovelasti ja helposti, mutta se pitää saada ensin alkuun, niin, että siellä tulee käytyä. Silloinhan se vain toimii.
-minh-
Kiitos kun valaisit asiaa Minh. Voin kuvitella, että lapsesi ei ole tosiaan koskaan kokenut olevansa huumeita käyttävän äidin lapsi, varsinkaan jos ei ole nähnyt sinua täysin sekavana, väkivaltaisena tai esim. sammuneena ja kokenut siitä johtuvaa pelkoa, hylkäämistä tai yksin jäämistä. Uskon, että olet pitänyt hänestä hyvää huolta, käytit tai et. Harva meistä on vanhempana aina täydellinen, ei varmasti kukaan. Aina kai vanhemmat myös tahtomattaan tekevät asioita, joista lapsi saattaa traumatisoitua, jotkut traumatisoituvat pienistäkin jutuista. Vanhemmalla on oma elämänsä, vanhempaansa ei voi valita ja toisaalta vanhempaansa on sidoksissa tavalla tai toisella aina. Toisaalta lapsellasi ei ole mitään vertailukohtaakaan eli mitä elämä olisi ollut ilman riippuvuuttasi ja siihen liittyviä asioita. Mutta eipä meillä muillakaan ole varmaa tietoa siitä, mikä on normaalia elämää ja mikä ei, liekö sellaista olemassakaan...elämää voi elää niin monella tavalla. Mitä nyt yritän sanoa on, että toivottavasti pystyt elämään mahdollisimman syyllisyyksistä vapaata elämää lapsesi suhteen. Vielä kiinnostaisi tietää, että oletko huomannut, että sulle olisi erityisen tärkeää, ettei lapsesi missään nimessä ala itse koskaan käyttää vai miten rauhallisesti suhtaudut siihen, että huumeita on saatavilla ja jotkut nuoret niihin jäävät koukkuun? Tsemppiä sulle kovasti jatkoon!
Hmmh, koitahan nyt pitää pää kovana. Emmä ainakaan keksi muuta kuin sen, että välttelee mahdollisimman tehokkaasti ihmisiä joihin liittyy kiusausriskejä, paikkoja joissa niihin törmää ja tylsistymistä, jolloin alkaa väkisin etsimään Jotain... Tsemiä taas kerran, kyl se siitä.
Anonyymi, kiitos tsempistä. Syyllisyydestä ei varmaan pääse koskaan eroon, mutta sen kanssa voi oppia elämään, uskoisin. Jos vapautuisin kaikista Lapseen ja vetämiseen liittyvistä syyllisyydentunteista, antaisin samalla itselleni luvan käyttää. Syyllisyys, sopivassa mittakaavassa, pitää paremmin kaidalla tiellä.
En todellakaan tiedä, miten reagoisin, jos Laps alkaisi käyttää huumeita. Nyt ajattelen, että räjähtäisin varmasti kappaleiksi, mutta eihän sitä voi tietää. Laps ei ole kiinnostunut edes juomaan alkoholia ja ilmoittaa olevansa streittari. En oikein tiedä, että millä tavalla narkkariäitiä vastaan kapinoidaan, jos ei käyttämällä; streittailulla?!
Puhuin yhden katkokaverini kanssa jonkun verran asiasta, hänen parikymppinen poikansa on täysin koukussa ja he ovat ilmeisesti myös vetäneet yhdessä joskus. Minua kiinnosti hirveästi, miltä kaveristani tuntuu, kun oma lapsi menee samaan juttuun kuin äitinsä, miten sen voi kestää? Kaverini kertoi, että kun kuuli huhuja aluksi poikansa käyttämisestä, hän ei uskonut niitä, eikä suostunut edes uskomaan nähdessään pojan ihan piripäissään kotona, mutta sitten kun oli pakko myöntää, niin hän oli aika sekaisin siitä pitkään ja yritti kaikkia epätoivoisia juttuja, kuten soitteli ihmisille ja uhkaili, jos he myisivät pojalle mitään. Kai hän sitten pikkuhiljaa on hyväksynyt asian, tai sen, ettei voi tehdä asialle mitään. Se oli minusta ihan hirveän traagista.
Toisen katkokaverin tyttö oli ilmoittanut 12-vuotiaana, että aikoo seurata vanhempiensa jalanjälkiä, tulla ihan samanlaiseksi kuin he ja on myös toteuttanut päätöksensä. Nyt tyttö on joku 14-15-vuotias ja landella pitkäaikaishoidossa, mutta kaverini ei jaksanut uskoa, että tytär pysyisi kuivilla hoidon jälkeen.
En edes osaa kuvitella, miltä se minusta oikeasti tuntuisi, jos Laps alkaisi käyttää, se on niin karmiva ja kaukainenkin ajatus, en ole siitä oikeastaan huolissani.
Jos kuulisin joskus vaikka pilvenpoltosta, en usko, että siitä mitään kilareita saisin, mutta olisi varmaan pakko avautua omasta ongelmasta Lapselle ja kertoa raakoja tosiasioita, joilta olen häntä yrittänyt säästää.
Pelottelupropagandaan en usko, uskon, että jos nuorilla on tarpeeksi kaikkea mielekästä elämässään, he eivät kiinnostu huumeista niin, että lähtisivät kokeilemaan. Normaalisti nuorilla on itsesuojeluvaisto, joka estää kokeilemastakaan, pelko, joka on ihan tervettäkin.
Erroristi, ihmisten ja paikkojen välttely on varmaan nyt ihan ensisijainen juttu tässä vaiheessa. Tylsistymistä en sikäli pelkää, että osaan kyllä elää tylsästi tylsistymättä sen pahemmin.
Hauskaa lauantaita kaikille!
-minh-
Minh, mene vaan rohkeasti niihin Na ryhmiin. Tai siis olet kai jo käynytkin, ja ymmärrän miten pelottavaa se on, mutta se auttaa, ihan oikeasti. Kunhan menee täysin omana itsenä sinne, tai ainakn yrittää mennä avoimena, on vaan sinä hetkenä läsnä, ja kuuntelee, ei siellä tarvitse edes puhua jos ei halua.
Mulle se on vaan huojentava juttu, huomata että on niin paljon ihmisiä joilla on on täsmälleen samoja keloja kuin itsellä, sama sairaus, samat ahdistukset ja pelot. Ja jotenkin siellä saa etäisyyttä niihin omiin ajatuksiin ja tunteisiin, ja pystyy pikkuhiljaa luomaan sellaista tyhjää ympyrää tunteen ympäri, ennen kuin toimii. Ennen siis vaan tullut tunne>toiminta = kama tai viina. Nyt jotenkin Na:n kautta olen oppinut erottelemaan se tunne minusta, mä en ole mikään tunne, vaan ajatusten kautta itse luon niitä tunteita, ja kerrankin osaan vähän kontrolloida mitä tunnen.
Tää kuulostaa varmaankin sekavalta jos ei yhtään tiedä riippuvuudesta mitään tai NA::sta, mutta Minhille lähinnä tää on ja hän kyllä tajuaa mitä tarkoitan.
Siinä Na:ssa aluksi mua pelotti se korkeampi voima "lässytys" mutta sekään ei enää häiritse, kun sen voi vaihtaa ihan miksi vaan, vaikkapa Buddhaksi.
Mä käyn itse viikonloppuisin ryhmissä, yleensä pe-ma, eri ryhmissä fiilistelemässä missä sitten käy säännöllisesti.
Eikä se ryhmä aina tarvitse olla niin "huippukivaa" ei elämän kuulukaan muuten olla niin sairaan makee ihan koko ajan, pääasia että oppii hyväksymään ne huonotkin puolet, sekä itsessä että ulkomaailmassa.
Ääh, mä lopetan tähän.
Tsemppiä paljon Minh.
Moikka, toivottavasti pystyit kotona ja kaikki meni hyvin etkä ottanut ja lähtenyt, edes sitä yhtä kertaa ottamaan.
Mutta erityisen hienoahan on se, että sä tidostit ton homman ja tavallaan samalla käsittelit sitä, etkä vaan mennyt ja tehnyt autopilotilla.
Tuo riippuvuusjuttu mistä kirjoitit pätee munkin kohdalla. Mä addiktoidun kaikesta, kokoajan. Mikään niistä ei ole vain jäänyt niin pahasti päälle kuin päihteet. Tällä hetkellä olen addiktoitunut ostamiseen. Kaikkea aina aikansa ja joihinkin noihin addiktioihinsa uskaltaa palata aina takas, mut pumpuliin ei, vaikka en sano, etteikö aina välillä tekis niin mieli. Olen onneksi hoitanut homman itselleni aika vaativaksi (paitsi just nyt kun himassakin on mitä ottaa, vaiks ne on tarkoin laskettu kulema. Ja onneks ei tee edes mieli, muuten oisin aika väännöissä itteni kanssa :O) jos jotain haluaisin saada.
Oletko duunissa jo parin vkon päästä, mitä luulet ? Ajattelin vaan, että joku voi tulla ovelle huutelee kaunista naista :D
Pakko nyt vaan sanoa, että nauroin täällä ääneen tätä postausta! :D Vaikka onhan tuossa nyt kysymys ihan vitullisesta kamppailusta, enkä halua sitä vähätellä, vaan tietty tajuun, et paskaahan toi on, mut silti se vaan nauratti kun osaat sen esittää niin hilpeästi. No, vittuako mä tässä nyt sulle selitän nauramistani, kai sä nyt mut sen verran hyvin tunnet, että tiedät mitä mun päässä liikkuu muutenkin. ENIVEI, lopetan tän älyttömän kommenttini nyt tähän ja sanon vaan, että:
PYSY KOVANA LIKKA JUMALAUTA SENTÄÄN (ettei mun tartte tulla haulikon kanssa sun ovelle vahtiin)!!!!
Anonyymi ylittää mun älyni. Toisaalta mä oonkin niitä helppoja Richard Dawkins-tyyppejä.
Mä kuitenkin uskon minhiin ja siihen että tää homma hoituu. m:llä on asennetta ja hän tietää missä mennään.
Mr.GD
PEUKUT! (Vitsit että toi light-limun juominen muuten kuulostaa tutulta, lieköhän mullakin joku addiktio, ei välttämättä alkoholiin vaan ylipäätään juomiseen. No, mutta se nyt ei ollut tämän kommentin aihe vaan tämä:) Pysy kovana. Tsemiä!
Vanhene kanssamme.
Taloa turmellen eestaas kaahaat
sitten siirryt katolle.
Outoja raatoja nurkkiin raahaat
ylen annat sille peritylle
punaiselle matolle
Kun tahdoit tappaa sen kauniin linnun
sekin riemu evättiin
Kostoksi valvotit kuusi yötä
sitten sovittiin ja
levättiin
Vaan sinä livahdit karkuteille
taaskaan unta saanut en
Pitkiksi päiviksi muutti meille
epätoivo niin
hiljainen,
pyytäen:
"Pysyisit täällä luonamme
johan ne mieron polut näit.
Jää vanhenemaan kanssamme
kadu et, että jäit."
Sanot on toisilla toiset tavat
on ruokaa pöydät notkollaan
Palvelijat lisää kiikuttavat
ja paijaavat varhaisaamusta myöhäisiltaan
"Minä sinne karkaan".
Vaan mieti tarkasti valintaasi
saithan jo palvelusväen
Se turhimpaankin kiukunpuuskaasi
suhtautuu
ymmärtäen,
pyytäen:
"Pysyisit täällä luonamme
johan ne mieron polut näit.
Me teemme kyllä parhaamme
kadu et, että jäit."
Mutta kun lepäät ja katson sinuun
saatan nähdä maailmaan
niin kovin kauniiseen, että mietin
voiko sitä ollakaan.
Ymmärrys selättää hämmennyksen
ja kaikkeus on hiljennyt
niin minä käsitän että olen
onnellinen.
Toivon vain että sinäkin
olet onnellinen
nyt.
(J. Martikainen)
Hyvin se menee, mietit vaan kaikkea muuta nautintoa.
Hei, miten jakselet siellä? Toivottavasti olet pitänyt puhtaan linjan. Tsemppiä kovasti!!!
Bloggaustauot saa ihmiset huolestumaan.
Tosta Lapsjutusta tuli äsken parvekkeella (röökitauko) mieleen juttu joka meidän jokaisen pitäis toteuttaa:
Pitää päiväkirjaa siitä mitä milloinkin toivoisi läheisten hoitavan kuntoon kun aika itestä jättää.
Vuosien varrella siitä tulis mielenkiintoinen juttu. Vanhaa tietoahan ei saa deletoida missään vitutuksissa! Ja jälkeläiset olisivat selvällä siitä mitä me toivottiin. Tai vihattiin.
Mr.GD
Apua, missä Minh luuraa?
Olethan kuivilla vielä? Tsemppiä!
Hei!
Jos et ole vielä lukenut Yasmina Khadran kirjoja, kannattaa tutustua. Bagdadin kutsu ja Attentaatti ovat ainakin suomennettu.
t. Lara
Sorry kun en ole vastaillut enkä päivitellyt, täällä ollaan. Olen niin käsittämättömän väsynyt, ettei ajatus kulje, kirjoittamisesta nyt puhumattakaan. Olen yrittänyt laittaa kommenttia vastaukseksi parikin kertaa, mutta toi veijo aina heivaa mut. katsotaan jos nyt onnistuis...
-minh-
Kommenttien valvonta on otettu käyttöön.
Blogin kirjoittajan ON hyväksyttävä KAIKKI kommentit :)
"Kohta on pakko uskaltautua röökinostoon, sitten katson jonkun romanttisen hömppäleffan. Pidetään peukkuja, että huoltsikalta tarttuu mukaan korkeintaan Marianne-pussi röökin lisäksi, kiitos."
Moi muruseni. Mä kävin eilen katsomassa tosi romanttisen Slummien miljonäärin. Käsikirjoitus oli periaatteessa hyvä. Vähän tökki ne kohdat, joissa oli poikettu alkuperäisestä novellista eli siis kahden muun muskettisoturin kokonaan uusiksi kirjoitetut historiat ja Jamalinkin unohdettu vaihe kristityn papin adoptoimana. Leikkaus oli paikoitellen turhan hätäistä, mutta ehjä sound track ja Latikan kauneus kannatteli kerrontaa.
The Bombay Hindu-Muslim riots play no role in the book, as the ethnic or religious heritage of the main character is uncertain. In the book, the character of Jamal is instead named 'Ram Mohammad Thomas.' He has been given a Hindu name, Muslim name, and Christian name by the village elders in order to maintain the balance among all the religious communities after his mother abandons him at birth. Unlike Jamal, Ram does not have a biological brother, and instead Salim is his best friend in the novel. He grows up in an orphanage, and his only 'brothers' are his fellow orphans. He never meets his mother. Ram is adopted by a Christian priest as a youth, which is how he learns English, and then is nearly molested by a visiting priest. The priest scenes are not included in the film script, and the movie does not explain how Jamal learns fluent English. Latika is not his childhood friend in the book but rather a prostitute named Nita with whom Ram falls in love when he visits a brothel at age 17.
Nuukuuttani jouduin viikko sitten ostamaan vielä yhden Smartin sinisen sätkätupakkamassin koska käyttämättömiä papereita ja filttereitä oli jäänyt pöydille kuljeksimaan. Nyt mennään kuitenkin taas 21 mg laastarin puolikkailla ja maalarin teipi pätkillä eikä ero tunnu edes haikealta.
Terkkuja sun kaikille sivupersoonille mutta lykkyä ja tsemppiä erityisesti juuri Sinulle.
(tuliko tää jo tuplana, täh? no, onneksi täällä on ennakkosensuuri:)
Kamalaa... tulee ihan sellainen olo, että olet ratkennut, kun päivitystä ei vaan kuulu :(
Hei, ihan ohi tämän postauksen teeman, mutta kiireessä kysyn täältäkin:
Onko kenelläkään blogin lukijalla tallessa tuo A-tuubin Silminnäkijän jakso "Väärin käytetty", joka esitettiin TV2:ssa to 26.2.09 ja josta oli jossain aiemmassa postauksessa täällä keskustelua?
Jos sinulla on ko. lähetys jemmassa ja sen voisi kauttasi saada (Ylen Areenalla ei enää ole) niin meilaatko araminta.cooley@gmail.com. Kiitos paljon jo etukäteen. Ja anteeksi Minh kun käytän sun blogitilaa tämmöseen huhuiluun!
Hmh... kirjoitinkohan A-tuubin ohjelmasta kun piti tietenkin kirjoittaa Silminnäkijä-sarjasta?
Mä en tosiaankaan henkisesti herää ennen klo 10 aamulla, M.O.T. jälleen.
Missä sä oikein oot?
Hitto Minh, toivottavasti et meinaa kyllästyä blogeiluun ja hyljätä Haarakonttoria! Et lyö hanskoja tiskiin, kirjoituksiasi elämänmenosta on ilo lukea, vaikkei aina niin iloista olisikaan. Palaisitpa suoltamaan tekstiä, pliispliis.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
Linkit tähän tekstiin:
Luo linkki
<< Etusivu