koiria ja ihmisiä
Kodin vieressä jalkakäytävällä n, klo 23, menossa iltalenkin jälkeen kotiin.
Vastaan tulee mies ison mustan saksanpaimenkoiran kanssa ja näkee meidät n. 20 m päässä. Mies alkaa riuhtoa ja repiä nuuskivaa koiraansa, joka tällöin huomaa Kitan ja alkaa rähistä. Kita yrittää päästä tutustumaan saksanpaimenkoiraan ja kiskoo sinnepäin, minä kuljetan sitä jalkakäytävää pitkin koirakon ohi. Meidän kohdalla mies pysähtyy ja koira hyökkii hulluna rähjäten Kitaa päin, Kita kiskoo myös toista koiraa päin. Mies sanoo minulle: "alapas mennä siitä vähän reippaammin, ettei tän tarvitse haukkua turhaan".
Sanon pöyristyneenä ainoastaan: "joo me mennään" ja kiskon Kitan pois. Katson taakseni ja mies läimii koiraansa nahka-ketju-hihnalla ja kiskoo niin että koira sinkoilee edestakaisin.
Koirapuistossa keskellä päivää, Kita n. 4kk loikkii ympäri koirapuistoa, joka on tyhjä. Puistoon tulee mies kahden sekarotuisen keskikokoisen koiransa kanssa. Koirat juoksevat Kitan luo ja käyvät rähisten päälle. Kita alkaa kiljua ja käpertyy maahan kauhuissaan. Juoksen paikalle ja mies katsoo naureskellen koiria ja sanoo: "älä mene siihen sekoilemaan, anna koirien selvittää itse arvojärjestyksensä". Kita kiljuu paniikissa ja lytyssä maata vasten, kaksi koiraa hyökkäilee ja ärisee sen kimpussa. Pyydän miestä ottamaan koirat kiinni, että saan Kitan pois. Mies sanoo:"Ei tarvi tulla koirapuistoon jos sun koira ei pärjää muiden kanssa täällä".
Huudan miehen isommalle ja aggressiivisemmalle koiralle "POIS" ja kiskon Kitan sivuun, laitan pannan kaulaan ja vien sen täristen ulos puistosta. Kita tärisee vielä kymmenen minuutin päästä ja minä myös. Myöhemmin kuulen, että miehen koirat hyökkäilevät useinkin koirapuistossa ja mies on sitä mieltä, että ne, jotka eivät pärjää tappelussa, joutavat pois puistosta.
Keskuspuistossa hiekkatiellä lenkillä, Kita on n. 4kk vanha. Vastaan tulee täysikasvuinen kultainen noutaja hihnassa omistajansa, keski-ikäisen naisen kanssa. Noutaja heiluttaa häntäänsä ja on tulossa moikkaamaan Kitaa, Kita kiskoo innostuneena noutajaa kohti. Kysyn naiselta, voivatko koirat haistella ja nainen hymyilee ja löysää noutajan hihnaa. Samantien noutaja tulee Kitan päälle räyhäten kuin hullu. Kita käy maahan makaamaan ja uikuttaa alistuneena. Nainen sanoo: "Tästä ei koskaan tiedä, räjähtääkö se vai onko ystävällinen, mutta pentuja tää ei siedä." Kiva, kiitos ihan vitusti tästäkin tiedosta, varsinkin tässä vaiheessa.
Kotikadulla, menossa puistoon tai lenkille, Kita n. 4kk vanha. Pysähdymme kioskin luona, jossa tuttu irlannin vesispanieli on sidottu roskikseen, koirat leikkivät hetken yhdessä. Viiden metrin päästä kuuluu hillitöntä lapsen itkua ja nyyhkytystä, kerrostalon ulko-oven vierestä pensaiden takaa. Menen kysymään, mikä hätänä. Puskassa seisoo n. 5-7-vuotias somalityttö ja itkee hysteerisesti: "toi koira kiusaa mua". Lähden eteenpäin Kitan kanssa, joka edelleen on koirakaverinsa lumoissa, eikä edes huomaa tyttöä ja sanon, että koira ei kiusaa, se ei ole edes nähnyt tyttöä. Samassa kolmannen kerroksen ikkunaan ilmestyy huivipäinen somalinainen, joka huutaa: "Anteeksi! Vie koira pois, tyttö pelkää sitä!" Yritän selittää, että koira ei ole edes huomannut tyttöä, mutta pikkutyttö kirkuu hysteerisenä ja nainen huutaa, että vie koira pois. Selevä.
Koirapuistossa, Kita 4kk ja paras whippet-kaveri leikkivät. Portille tulee puolituttu 20-30-vuotias nainen, bimbo, jonka muistan baareista hyvin, hänellä on pitbull ja hän huutaa: "onko noi koirat kilttejä?" Vastaamme whippetin omistajan kanssa, että molemmat ovat nuoria vasta ja ihan kilttejä. Tyttö tulee pitbullin kanssa sisään ja koira alkaa samantein rähjäämään kaikille ja juoksemaan ympyrää. Kita menee tytön luo ja alkaa hyppiä tätä vasten. Tyttö paiskaa Kitan kovakouraisesti alas ja alkaa esitelmöidä: "Siis kaikkihan on vaan koulutuksesta kiinni, blaablaa.." Sanon, että Kita on vasta nelkä kuukautta ja yritän koko ajan kitkeä ihmisten päälle hyppimistä, mutta puistossa se on joskus hankalaa. Tyttö jatkaa: "joo, siis sun todellakin kannattais kouluttaa tää koira, varsinkin tällanen iso jolla ei ole mitään tapoja on tosi rasittava. Se on niin helppo vaan antaa olla, kun ne on suloisia, mutta siinä just on se sudenkuoppa, että sitten ne on ihan mahdottomia aikuisina, blaablaa...niinku ihmiset sanoo näistä pitbulleista, että ne on vaarallisia, mut se on ihan koulutuksesta kiinni, niinku tää munkin koira on aivan ihana luonteeltaan..." Samalla pitbull juoksee ympyrää ja vahtii vesikuppia, jos Kita tai whippet yrittää kupille, koira räjähtää ja ajaa ne pois. Tyttö menee laittamaan uutta vettä kuppiin ja hänen koiransa alkaa murista, haukkua ja näykkiä tyttöä käsiin. "Mitä sä oikein teet!? Nyt kunnolla! Et sä yleensä noin huonosti käyttäydy!"
Kun vesi on laitettu ja koira edelleen täysin kierroksilla ja hermona, päätän lähteä. Käännyn menemään portille ja kuulen kovan ulahduksen takaani. Whippetin omistaja huutaa: "Mitä sä oikein teet?!" Kita on maassa ja tyttö on sen vieressä käsi ylhäällä, kuin lyömässä. Käyn hakemassa koirani ja lähden pois. Whippetin omistaja tulee myös. Vasta lähellä kotia hän kertoo, että tyttö oli lyönyt Kitaa kuonolle, kun tämä oli hypännyt. Voi vittu!
Taas koirapuistossa, Kita leikkii kavereidensa kanssa, joita ovat sama whippet-uros, noutaja-sekoitus-uros ja lapinkoira-uros. Koirilla on kovat painit menossa, kaikki ovat hyviä kavereita ja isokokoisia. Puistoon tulee nainen 3kk ikäisen tiibetinspanielinpennun kanssa. Muut koirat piirittävät pennun, joka makaa selällään ihan kauhuissaan isojen koirien haistelusta ja tassulla räpsimisestä. Nainen nostaa pennun syliin, jolloin kaikki koirat alkavat hyppiä häntä vasten ja haukkua. Joku sanoo naiselle, että pennulle ei kukaan tee mitään, mutta syliin ei kannata ottaa, koska sitten ne innostuvat ihan liikaa. Heti, kun pentu on maassa, se on piiritettynä ja haen Kitan pois, samoin noutaja otetaan sivummalle, että pentu saa olla rauhassa. kaksi muuta isoa koiraa haistelevat pentua, joka heittäytyy selälleen koko ajan. Taas nainen ottaa pennun syliin ja taas muut koirat alkavat hyppiä häntä vasten. Taas sanomme naiselle, että laittaisi koiran maahan. Nainen alkaa itkeä ja sanoo soittavansa poliisille vihaisista koirista. Sitten hän kantaa pennun pois puistosta, kaikki muut koirat pomppivat hysteerisinä naista vasten.
Siis mikä ihmisiä vaivaa?
Nämä ovat kaikki vain ikäviä esimerkkejä kohtaamisista, enimmäkseen olen tutustunut kivoihin koiriin ja kivoihin ihmisiin ja Kitalla on monta hyvää koirakaveria.
Sunnuntaisin ollaan käyty Rajasaaressa, jossa Kita on oppinut kunnolla uimaan ja peuhaa aina sydämensä kyllyydestä. Lokakuussa mennään koirakouluun(arkitottelevaisuus-kurssille), kun mielestäni Kita on nyt sopivan ikäinen, huomenna tasan 6kk. Kuvittelin ennen, että koira on ihanimmillaan pikkupentuna, mutta se vain muuttuu ihanammaksi koko ajan kasvaessaan! Tosin nyt on uhmaikä aika pahana välillä ja usein ulkona kuulolaite pois päältä, mutta samalla Kita ottaa koko ajan paremmin kontaktia ja ymmärtää pienemmästä vihjeestä mitä siltä halutaan. Ainoat ongelmantapaiset ovat ihmisten päälle hyppiminen(riemusta) ja välillä hihnassa vetäminen(innostus), mutta en kutsuisi niitä ihan ongelmiksi kuitenkaan. Kita on vajaat 30kg jötikkä, rauhallinen ja ihmisrakas, oppii nopeasti ja uskoo ihan puhetta. Ikinä sille ei tarvitse rähjätä. Uhmaikä tuo omat juttunsa, kuten landella naapurien terrorisointi ja kotona roskisten levittely, sekä ulkona on alkanut mörköily pimeällä. Joku betoniporsas saattaa olla hyvin epäilyttävä, sille pitää murista ja puhista ja uhota kovasti, ennenkuin se tulee tutuksi. Kissat eivät Kitasta paljon piittaa, Luke joskus malliksi vähän sähisee, mutta yleensä ne lekottelevat ihan lähekkäin samalla sängyllä ja ovat sovussa. Ruoka on ainoa asia, mistä tulee riitaa. Kita ei kestä, kun Luke käy syömässä sen nappuloita, eikä myöskään kissojen omaa ruokintaa tiskipöydällä. Sen mielestä kissoja ei tässä talossa kuuluisi ruokkia, se tapahtuu selvästikin koiran kustannuksella ja on hyvin epäreilua.
Tutkiskelen eri kenneleitä, jotka kasvattavat akitoja ja malamuutteja, mutta samalla haaveilen, että ensi keväänä hankkisin itselleni valkoisenpaimenkoiran pennun. Olen niihin niin ihastunut.
-minh-
Vastaan tulee mies ison mustan saksanpaimenkoiran kanssa ja näkee meidät n. 20 m päässä. Mies alkaa riuhtoa ja repiä nuuskivaa koiraansa, joka tällöin huomaa Kitan ja alkaa rähistä. Kita yrittää päästä tutustumaan saksanpaimenkoiraan ja kiskoo sinnepäin, minä kuljetan sitä jalkakäytävää pitkin koirakon ohi. Meidän kohdalla mies pysähtyy ja koira hyökkii hulluna rähjäten Kitaa päin, Kita kiskoo myös toista koiraa päin. Mies sanoo minulle: "alapas mennä siitä vähän reippaammin, ettei tän tarvitse haukkua turhaan".
Sanon pöyristyneenä ainoastaan: "joo me mennään" ja kiskon Kitan pois. Katson taakseni ja mies läimii koiraansa nahka-ketju-hihnalla ja kiskoo niin että koira sinkoilee edestakaisin.
Koirapuistossa keskellä päivää, Kita n. 4kk loikkii ympäri koirapuistoa, joka on tyhjä. Puistoon tulee mies kahden sekarotuisen keskikokoisen koiransa kanssa. Koirat juoksevat Kitan luo ja käyvät rähisten päälle. Kita alkaa kiljua ja käpertyy maahan kauhuissaan. Juoksen paikalle ja mies katsoo naureskellen koiria ja sanoo: "älä mene siihen sekoilemaan, anna koirien selvittää itse arvojärjestyksensä". Kita kiljuu paniikissa ja lytyssä maata vasten, kaksi koiraa hyökkäilee ja ärisee sen kimpussa. Pyydän miestä ottamaan koirat kiinni, että saan Kitan pois. Mies sanoo:"Ei tarvi tulla koirapuistoon jos sun koira ei pärjää muiden kanssa täällä".
Huudan miehen isommalle ja aggressiivisemmalle koiralle "POIS" ja kiskon Kitan sivuun, laitan pannan kaulaan ja vien sen täristen ulos puistosta. Kita tärisee vielä kymmenen minuutin päästä ja minä myös. Myöhemmin kuulen, että miehen koirat hyökkäilevät useinkin koirapuistossa ja mies on sitä mieltä, että ne, jotka eivät pärjää tappelussa, joutavat pois puistosta.
Keskuspuistossa hiekkatiellä lenkillä, Kita on n. 4kk vanha. Vastaan tulee täysikasvuinen kultainen noutaja hihnassa omistajansa, keski-ikäisen naisen kanssa. Noutaja heiluttaa häntäänsä ja on tulossa moikkaamaan Kitaa, Kita kiskoo innostuneena noutajaa kohti. Kysyn naiselta, voivatko koirat haistella ja nainen hymyilee ja löysää noutajan hihnaa. Samantien noutaja tulee Kitan päälle räyhäten kuin hullu. Kita käy maahan makaamaan ja uikuttaa alistuneena. Nainen sanoo: "Tästä ei koskaan tiedä, räjähtääkö se vai onko ystävällinen, mutta pentuja tää ei siedä." Kiva, kiitos ihan vitusti tästäkin tiedosta, varsinkin tässä vaiheessa.
Kotikadulla, menossa puistoon tai lenkille, Kita n. 4kk vanha. Pysähdymme kioskin luona, jossa tuttu irlannin vesispanieli on sidottu roskikseen, koirat leikkivät hetken yhdessä. Viiden metrin päästä kuuluu hillitöntä lapsen itkua ja nyyhkytystä, kerrostalon ulko-oven vierestä pensaiden takaa. Menen kysymään, mikä hätänä. Puskassa seisoo n. 5-7-vuotias somalityttö ja itkee hysteerisesti: "toi koira kiusaa mua". Lähden eteenpäin Kitan kanssa, joka edelleen on koirakaverinsa lumoissa, eikä edes huomaa tyttöä ja sanon, että koira ei kiusaa, se ei ole edes nähnyt tyttöä. Samassa kolmannen kerroksen ikkunaan ilmestyy huivipäinen somalinainen, joka huutaa: "Anteeksi! Vie koira pois, tyttö pelkää sitä!" Yritän selittää, että koira ei ole edes huomannut tyttöä, mutta pikkutyttö kirkuu hysteerisenä ja nainen huutaa, että vie koira pois. Selevä.
Koirapuistossa, Kita 4kk ja paras whippet-kaveri leikkivät. Portille tulee puolituttu 20-30-vuotias nainen, bimbo, jonka muistan baareista hyvin, hänellä on pitbull ja hän huutaa: "onko noi koirat kilttejä?" Vastaamme whippetin omistajan kanssa, että molemmat ovat nuoria vasta ja ihan kilttejä. Tyttö tulee pitbullin kanssa sisään ja koira alkaa samantein rähjäämään kaikille ja juoksemaan ympyrää. Kita menee tytön luo ja alkaa hyppiä tätä vasten. Tyttö paiskaa Kitan kovakouraisesti alas ja alkaa esitelmöidä: "Siis kaikkihan on vaan koulutuksesta kiinni, blaablaa.." Sanon, että Kita on vasta nelkä kuukautta ja yritän koko ajan kitkeä ihmisten päälle hyppimistä, mutta puistossa se on joskus hankalaa. Tyttö jatkaa: "joo, siis sun todellakin kannattais kouluttaa tää koira, varsinkin tällanen iso jolla ei ole mitään tapoja on tosi rasittava. Se on niin helppo vaan antaa olla, kun ne on suloisia, mutta siinä just on se sudenkuoppa, että sitten ne on ihan mahdottomia aikuisina, blaablaa...niinku ihmiset sanoo näistä pitbulleista, että ne on vaarallisia, mut se on ihan koulutuksesta kiinni, niinku tää munkin koira on aivan ihana luonteeltaan..." Samalla pitbull juoksee ympyrää ja vahtii vesikuppia, jos Kita tai whippet yrittää kupille, koira räjähtää ja ajaa ne pois. Tyttö menee laittamaan uutta vettä kuppiin ja hänen koiransa alkaa murista, haukkua ja näykkiä tyttöä käsiin. "Mitä sä oikein teet!? Nyt kunnolla! Et sä yleensä noin huonosti käyttäydy!"
Kun vesi on laitettu ja koira edelleen täysin kierroksilla ja hermona, päätän lähteä. Käännyn menemään portille ja kuulen kovan ulahduksen takaani. Whippetin omistaja huutaa: "Mitä sä oikein teet?!" Kita on maassa ja tyttö on sen vieressä käsi ylhäällä, kuin lyömässä. Käyn hakemassa koirani ja lähden pois. Whippetin omistaja tulee myös. Vasta lähellä kotia hän kertoo, että tyttö oli lyönyt Kitaa kuonolle, kun tämä oli hypännyt. Voi vittu!
Taas koirapuistossa, Kita leikkii kavereidensa kanssa, joita ovat sama whippet-uros, noutaja-sekoitus-uros ja lapinkoira-uros. Koirilla on kovat painit menossa, kaikki ovat hyviä kavereita ja isokokoisia. Puistoon tulee nainen 3kk ikäisen tiibetinspanielinpennun kanssa. Muut koirat piirittävät pennun, joka makaa selällään ihan kauhuissaan isojen koirien haistelusta ja tassulla räpsimisestä. Nainen nostaa pennun syliin, jolloin kaikki koirat alkavat hyppiä häntä vasten ja haukkua. Joku sanoo naiselle, että pennulle ei kukaan tee mitään, mutta syliin ei kannata ottaa, koska sitten ne innostuvat ihan liikaa. Heti, kun pentu on maassa, se on piiritettynä ja haen Kitan pois, samoin noutaja otetaan sivummalle, että pentu saa olla rauhassa. kaksi muuta isoa koiraa haistelevat pentua, joka heittäytyy selälleen koko ajan. Taas nainen ottaa pennun syliin ja taas muut koirat alkavat hyppiä häntä vasten. Taas sanomme naiselle, että laittaisi koiran maahan. Nainen alkaa itkeä ja sanoo soittavansa poliisille vihaisista koirista. Sitten hän kantaa pennun pois puistosta, kaikki muut koirat pomppivat hysteerisinä naista vasten.
Siis mikä ihmisiä vaivaa?
Nämä ovat kaikki vain ikäviä esimerkkejä kohtaamisista, enimmäkseen olen tutustunut kivoihin koiriin ja kivoihin ihmisiin ja Kitalla on monta hyvää koirakaveria.
Sunnuntaisin ollaan käyty Rajasaaressa, jossa Kita on oppinut kunnolla uimaan ja peuhaa aina sydämensä kyllyydestä. Lokakuussa mennään koirakouluun(arkitottelevaisuus-kurssille), kun mielestäni Kita on nyt sopivan ikäinen, huomenna tasan 6kk. Kuvittelin ennen, että koira on ihanimmillaan pikkupentuna, mutta se vain muuttuu ihanammaksi koko ajan kasvaessaan! Tosin nyt on uhmaikä aika pahana välillä ja usein ulkona kuulolaite pois päältä, mutta samalla Kita ottaa koko ajan paremmin kontaktia ja ymmärtää pienemmästä vihjeestä mitä siltä halutaan. Ainoat ongelmantapaiset ovat ihmisten päälle hyppiminen(riemusta) ja välillä hihnassa vetäminen(innostus), mutta en kutsuisi niitä ihan ongelmiksi kuitenkaan. Kita on vajaat 30kg jötikkä, rauhallinen ja ihmisrakas, oppii nopeasti ja uskoo ihan puhetta. Ikinä sille ei tarvitse rähjätä. Uhmaikä tuo omat juttunsa, kuten landella naapurien terrorisointi ja kotona roskisten levittely, sekä ulkona on alkanut mörköily pimeällä. Joku betoniporsas saattaa olla hyvin epäilyttävä, sille pitää murista ja puhista ja uhota kovasti, ennenkuin se tulee tutuksi. Kissat eivät Kitasta paljon piittaa, Luke joskus malliksi vähän sähisee, mutta yleensä ne lekottelevat ihan lähekkäin samalla sängyllä ja ovat sovussa. Ruoka on ainoa asia, mistä tulee riitaa. Kita ei kestä, kun Luke käy syömässä sen nappuloita, eikä myöskään kissojen omaa ruokintaa tiskipöydällä. Sen mielestä kissoja ei tässä talossa kuuluisi ruokkia, se tapahtuu selvästikin koiran kustannuksella ja on hyvin epäreilua.
Tutkiskelen eri kenneleitä, jotka kasvattavat akitoja ja malamuutteja, mutta samalla haaveilen, että ensi keväänä hankkisin itselleni valkoisenpaimenkoiran pennun. Olen niihin niin ihastunut.
-minh-
Tunnisteet: ei pysty ymmärtämään, elämä, kissat, Kita, koira, kuvat
lähettänyt minh
10.31
18 kommenttia
Linkit tähän tekstiin
